Ajatuksia rakkaudesta

Löysin sattumalta tämän naisen lauluja, kuinka kauniita hänen sanoja hänellä onkaan, kuinka kaunista sanoitusta. Linkitin laulut niin, että ne avautuvat omalle sivulleen ja itseasiassa kirjoitin tekstit laulujen soidessa, joten ne antavat sanoilleni tunnelmaa. Viimeisin kappale on todellinen helmi musiikillisesti, se antoi voimaa uskoa elämään. Sitähän musiikki aina on tehnyt minulle. Kertonut joskus elämästäni paljon paremmin kuin minä itse.

Chisu - En enää pelkää
Niin, kuinka paljon pelko loppuviimein ohjaa meitä. Kuinka paljon parisuhteemme perustuvat siihen, että on turvallista olla toisen vierellä. Ehkä joskus sitä valitsee toisen sen perusteella, että on hyvä ja suojaisa olla. Mutta voiko parisuhde toimia pelkästään sillä perusteella, voiko se toimia pelon estämisen pohjalta? Pelko on ihmisille loppuviimein hyvin tyypillinen alitajuinen tunne.

Toki moni muukin vaikuttaa parisuhteeseen, fyysinen ja henkinen rakkaus on tärkein osa-alue, joillekin elämä on vain helpompaa toisen kanssa. On järkevää jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Ja olemmehan me laumaeläimiä. Eikö vain?

Mutta kuinka moni meistä on riittävän vahva olemaan yksin, itsenäisesti ja nauttimaan siitä kaikilla sielunsa voimin. Onko parisuhde kaiken sen oman nautinnon jakamista vai onko se sitä, että on parempi olla toisen kanssa. Etsimmekö omaa turvaamme, omaa rakkauttamme toisen ihmisen kautta? Haluammeko jakaa nautintomme, rakkautemme vai haluammeko toisen elämään saadaksemme nautintoa ja rakkautta? Hyvin tärkeitä kysymyksiä, mutta uskallammeko vastata niihin.

Niin, ihmisen tulee ensin rakastaa itseään, jotta hän voi aidosti rakastaa toista ihmistä, mutta kuinka sen tehdä. Kuinka osaa rakastaa elämää itsenäisenä, olla muuttumatta parisuhteessa? Voiko sellaista kumppania löytyäkään, jonka kanssa uskaltaisi ja voisi olla oma itsensä ja jolle kelpaisi juuri sellaisena kuin on?


Chisu - Mun koti ei oo täällä
Sillä onko riski, että parisuhde pohjautuukin onnen etsimiseen, jolloin sitä saa etsiä ikuisuuden? Koska ihminen ei kykenekään näkemään, että se onni oli kokoajan läsnä. Se onni olikin ilman ulkoista rakentamista. Ja jos onkin rakentanut oman onnensa väärälle pohjalle voiko se koskaan toimia?

Jos käykin niin, että sitä rakentaa sitä elämää yhdessä toisen kanssa, taistelee saavuttaakseen elämän. Ja entä jos tulee hetki, kun näkeekin, että koko elämä on rakennettu aivan väärille perustuksille. Olisikin tullut keskittyä itseensä, rakkaaseensa eikä itse elämään.

Mitä tapahtuu, jos havahtuu keskellä elämäänsä, että on tehnyt vääriä valintoja, mutta ovatko ne sittenkään vääriä vai onko ihminen nähnyt ne väärällä tavalla? Entä jos se, mikä tulee korjata onkin oma asenne, oma itsensä sisäisesti eikä ulkoinen elämä.

Chisu - Lähtö
Mutta joskus on hyvin vaikeaa pysähtyä. Nähdä oma tilanteensa, mikä on oikea ratkaisu, mitä tulisi tehdä. Onko elämässä tarpeen konkreettisia muutoksia vai riittääkö pelkkä sisäinen muutos. Se on jokaisen ihmisen elämää, se on vaikeaa sanoa toiselle mikä hänen elämässään on vikana. Kuka uskaltaa ottaa edes sen vastuun?

Todellisuudessa, jos sydämessä on rakkautta toista kohtaan, onko se merkki, että kaikki on korjattavissa vai onko edes mikään rakkaus tarkoitettu ikuiseksi?

Chisu - Yksinäisen keijun tarina
Ehkä me ajansaatossa muutumme ja meidän tuleekin muuttua sen mukana. Kantaa elämässään se, mikä on tarpeen ja kaikesta muusta tulisi luopua. Niin, jokainen meistä ihmisistä on syntynyt tänne rakastamaan, olemaan onnellinen. Muistan ensimmäisen lapseni, hän oli aivan kuin minä pienenä. Niin tasapainoinen, onnellinen lapsi. Mutta valitettavasti meidän ihmisten elämään tuodaan vaikeuksia, joskus ne tekevät paratiisistakin, keijustakin surullisen ajoittain. Mutta onko se tarpeen? Voiko nuo ongelmat nähdä toisin, voiko sydän olla onnellinen elämästä huolimatta?

Chisu - Miehistä Viis!
Ehkä me tarvitsemme asennetta ja uskoa itseemme. Uskoa siihen, että meillä on elämässämme kaikki mitä tarvitsemme. Sillä niinhän se on. Meidän tulisi nähdä oma elämämme uudella tavalla. Nauttia siitä, mitä meillä on ja suhteuttaa se elämäämme.

Okei, jos elämä on vaikeaa sitä on vaikeaa kiittää elämästään. Muistan kyllä sen itsekin, kun terveys meni oli vaikea löytää positiivista elämästään. Sitä näki vain kipunsa, näki rajoittuneen elämänsä, näki vain kärsimyksensä. Mutta ajattelin, että mulla on toivoa, kukaan ei ollut sanonut, että kuolisin. Siis minulla oli toivoa. Toiseksi minulla oli hyvä koti, vaikka sieltä en voinut poistua, minulla oli seinät jota rakastin. Samoin minulla oli perhe, mies, joka auttoi minua. Minulla oli lapset, jotka nauttivat äidistään vaikka hän ei kyennyt liikkumaan juurikaan.

Ja tosiaan nyt, elämä on muuttunut. Minä olen yksin, mutta minulla on ystäväni ja edelleen minulla on toivoa, että jossakin maailmassa on ihminen, joka saattaisi jopa pitää ajatuksesta, että rakastaisi minua. Joten mitä murehtia.

Näin ihminen kykenee muuttamaan epäonnensa. Näin hän kykenee näkemään vahvuutta omassa elämässään vaikka kaipaisikin elämäänsä jotakin lisää. Sillä aina voi nähdä asiat positiivisesti. Aina!