joulu sydämessä

Minkälaisena sinä kannat joulun sydämessäsi? Onko se velvollisuus, lasten luoma perinne vai aika, joka erottuu arjesta? Onko joulun valmisteluissasi ja joulussa rakkautta, hyvää sydäntä ja lämpöä vai stressiä, kiirettä ja velvollisuuksia? Osaatko rakentaa joulusi sellaiseksi, missä sinun ja läheistesi on hyvä olla vai seuraatko toisten viitoittamia polkuja?

Onko joulusi sellainen, josta nautit? Tuoko se hyvän mielen?

Minulle tämä joulu on muutoksen aikaa, vuosien perinteet rikkoutuivat ja on aika luoda uudet perinteet. On aika miettiä miten jouluni haluan viettää. Lapseni ovat jo isoja, heille tärkeintä on yhdessä olo, jouluruoka. Sadut joulupukista on historiaa, nyt he tuntuvat nauttivan eniten siitä, mitä he saavat antaa kuin mitä lahjoja itse saa. Hinnalla ei ole merkitystä vaan ajatuksella. Viimein olen tänä jouluna saanut toteutettua ajatuksen, että antamisen ilo on tärkein. Vietän ajatusten joulua en materiaalien joulua. Vietän rakkauden ja läheisyyden joulua. Toki perinteikästä sellaista, laatikot on pääosin tehty, piparkakkutaikina on jääkaapissa maustumassa ja perunat imeltymässä.

Minun jouluni on hyvä, mutta väkisinkin tulee mieleeni se, että kaikki eivät ole välttämättä niin onnellisessa asemassa. Minäkin tunnen ihmisiä, joiden joulu on tuskaa. On ihmisiä, joilla ei ole kotia, missä viettää joulun, on ihmisiä, jotka ovat hyvin sairaita ja ihmisiä, joiden rahat eivät yksinkertaisesti riitä laadukkaaseen jouluateriaan. Valitettavasti heitä on olemassa ja sitä on vaikea toimia kaikkien suhteen laupias samarilaisena vaikka haluaisikin. Minä voin vain toivoa heille parasta ja toivoa, että he löytävät joulustaan jotakin hyvää. Ja ennenkaikkea minä voin nöyränä kiittää hiljaa mielessäni siitä, että saan itse viettää hyvän joulun, voin toivoa, että heilläkin on seuraavana vuonna siihen mahdollisuus.

Minä olen viettänyt surullisia jouluja, kivuliaita jouluja. Ehkä siksi osaan olla nyt onnellinen vaikkakin joulu on tällä kertaa erilainen. Ehkä siksi haluan nähdä asiat onnellisina, hyvinä, stressittöminä.

Keskustelin onnellisuudesta tuossa taannoin eräässä ryhmässä. Jälleen kerran tajusin, että onnellisuus on mielen luoma tila. Onnellisuus on valinta, johon voimme vaikuttaa. Olosuhteet vaikuttavat hyvin paljon elämäämme, ne vaikuttavat siihen olemmeko onnellisia. Niin täydellisen onnellinen tuskin voi olla, jos kärsii yksinäisyydestä, sairaudesta, köyhyydestä tai toisen ihmisen julmuudesta. Mutta vaikeassakin tilanteessa voimme etsiä päivästämme onnellisia hetkiä, olkoon ne kuinka pieniä tahansa, keskittymällä näkemään asioita, jotka tekevät meidät onnellisiksi todellisuudessa kykenemme luomaan ympärillemme onnea. Kykenemme nauttimaan elämästä vaikeinakin hetkinä. Tuskin milloinkaan on niin huono hetki, etteikö jotakin löytyisi, josta olla onnellinen. Se tulee vain nähdä, onnellisuus tulee sallia itselleen.

Muistan, kun äitini oli kuolemassa, hän ei enää kyennyt nousemaan sängystä, nukkui suurimman osan ajasta. Hän kärsi kivuista, hänen sydämensä oli hajalla, koska joutui jättämään pienet lapsensa, minut ja läheisensä suremaan. Hänellä ei ollut syytä olla onnellinen, mutta hän halusi olla. Hän etsi päivästään pieniä asioita, joskus se oli lumisateen katseleminen, joskus hän nautti, kun luin hänelle runoja. Tuli onnelliseksi saunassa käymisestä vaikkakin se tehtiin paareilla. Häneltä opin asenteeni ja se on auttanut hyvin usein. Se auttoi viime vuonna jaksamaan, kun olin hyvin sairas. Se on auttanut surussani, yksinäisyydessä. Ja se on auttanut minua auttamaan ihmisiä. Antamaan heille lohtua. Silloin kun onnellisuus tulee sydämestä se sulattaa kovimmankin jään.

Niin minä uskon ja minä toivon kaikille oikein onnellista joulua koko sydämestäni. Toivon, että te voitte nauttia joulustanne ja sallitte joulumielen tulla sydämeenne. Olkoon joulunne minkälainen tahansa, nauttikaa siitä. Olette sen ansainneet.