Rakkaudesta

Kuinka monella eri tavalla voimmekaan ilmentää rakkauttamme, saada tuntea tuo uskomaton voima ja puhdas energia. Joskus se tulee hyvin hellänä energiana, joskus pauhaavana voimana, joskus lähes sydäntäsärkevänä kaipuuna. Ilona, riemuna, lämpönä sydämen. Niin kauniina ja niin puhtaana. Rakkaus todellakin puhdistaa kaiken, se tekee maailmasta paremman ja antaa uskoa tulevaan, voimia jaksaa elämän haasteet ja ennenkaikkea se antaa uskomattoman puhtaan ja kauniin tunteen.

Kuinka hienoa on joka kerta kuulla, nähdä ja kokea rakkautta. Toisen kertomana, itse kokemana. Ja kuinka ihana on välittää rakkautta. Pyynteettömästi, palavasti, ystävyydellä ja joskus täydellä omistautumisella, intohimona. Kuinka upeaa on huomata, että toinen kykenee vastaanottamaan rakkauden ilman pelkoa, ilman epäilyä, ilman huolestumista. Sillä se ei ole aina itsestään selvyys. Hyvin moni nykyisin on kylmettänyt sydämensä.

Niin kovin moni on sanonut minulle, että minusta aistii rakkauden. Tiedä sitä sitten, mutta olen iloinen, että heille on jäänyt se tunne. Ehkä maailmassa on pyynteettömyyttä niin kovin vähän, positiivisia ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Ja heidän kohtaamisensa on aina ollut minulle yhtä suuri ilo. Ne kohtaamiset tallentuvat sydämeeni ja kannattelevat minua vaikeina hetkinä. Muistan erään naisen, joka otti minuun yhteyttä vaikeassa tilanteessaan, kun vastasin hänelle ja tarjosin apuani hän kertoi jälkikäteen häkeltyneensä viestistäni. Hän sanoi niin harva ihminen pyynteettömästi haluaa auttaa toista ihmistä. Niin, mistäköhän se johtuu? Mihin on kadonnut aito välittäminen. Minun ongelmani, kun joskus on se, että välitän liikaakin. Asetan oman elämäni syrjään, jos toinen tarvitsee apuani. Olkoon hän tuntematonkin.

Ehkä se on universaalista rakkautta, puhdasta halua auttaa toista ihmistä. Sillä loppuviimein ihminen tarvitsee vain toisen ihmisen, joka rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on. Ihmisenä niine kaikkine heikkouksineen. Joskus se on hyvin vaikeaa nähdä ihmisestä se puhdas olemus, hyvää hänestä etenkin silloin, jos hän on toiminnallaan loukannut toista ihmistä tai itseään. Muistan, kun eräällä asiakkaallani oli erittäin vaikea nähdä eräästä ihmisestä mitään hyvää. Ymmärsin häntä erittäin hyvin, tuo ihminen oli satuttanut asiakastani erittäin julmalla tavalla. Mietin pitkään, miten saisin asiakkaani näkemään hänet hyvänä ihmisenä ja antamaan anteeksi. Minun oli mentävä hyvin syvälle, nähtävä tuo ihminen aivan eri valossa, myötätunnon kautta. Nähtävä hänen sielunsa kaiken sen kuonan lävitse, jota hän oli itseensä elämänsä aikana kasvattanut. Ja kyllä tuossakin ihmisessä oli hyvää, löysin hänestä jotakin jota rakastaa. Välitin sen tiedon asiakkaalleni ja oli yksi huippuhetkiä nähdä, että kaikesta huolimatta ihminen kykenee ymmärtämään, antamaan anteeksi ja näkemään toisesta ihmisestä hyvää.

Siihen meidän kaikkien pitäisi kyetä. Ei kaikkia ihmisiä tarvitse rakastaa, vaikka siihenkin pystyy. Uskon siihen, rakkautta nimittäin voi olla hyvin monenlaista. Mutta lähimmäisiään. Heitä, jotka elävät rinnallamme, joko lähellä tai kauempaa. Kuuluvat elämäämme joko päivittäin tai harvemmin. Heitä me voimme rakastaa, heitä meidän kuuluu rakastaa. Ja se rakkaus ilmentyy jokaiselle erilailla. Lapselle, rakkaimmalle, ystävälle, sukulaiselle. Mutta jokaisessa heissä on sama olemus. Välittäminen ja toisen parhaimman haluaminen. Ja jotenkin jos vain uskoisimme siihen, että meitä rakastetaan, jos kykenisimme rakastamaan enemmän elämämme olisi niin paljon helpompaa. Niin. Rakkaus on voima, joka parantaa kaiken. Rakkaus on parasta kaikista. Rakastakaa ihmiset, niin monella tavalla kuin vain osaatte ja ennenkaikkea sallikaa ihmisten rakastaa teitä, avoimesti, luottamuksellisesti. Olette sen arvoisia.