Elämä on tässä ja nyt. Se mitä olen aiemmin kokenut on tällä hetkellä taaksejäänyttä aikaa. Nyt tarvitsen etäisyyttä kaikesta, uuden alun ja uudet ajatukset. Kun aloitin reilu vuosi sitten kirjoittamaan tätä blogia olin hyvin sairas, mutta ennenkaikkea olin aivan eri ihminen. Kaikella tavoin, mutta silti sisimmässäni olen aina minä. Sama ihminen ja niin on hyvä. Niin on tärkeää, mutta kokemukset muuttavat ihmistä, elämänmuutokset koulivat ja on aika tutustua tähän hetkeen. Siirtää syrjään hetkeksi menneisyys ja elää tätä päivää.
Nyt on aika katsoa tulevaan enkä halua painotaakkoja, joita tämän blogin niin moni kirjoitus tuntui minulle itselleni henkilökohtaisesti antavan. Tuhansia sanoja, satoja kirjoituksia, jokaisella niillä on merkityksensä, mutta silti samalla kuinka tarpeettomia ne nyt ovat, kuinka kaukaiselta nuo asiat nyt tuntuvat. Niin silloin se oli tärkeää kirjoittaa, se piti elossa ja onhan kirjoittaminen on edelleen tärkeää. Ajatukset vain on saatava ulos, tekstin muotoon. Mutta mikä on se formaatti ja tapa tuoda niitä julki. Kuinka avoin haluan olla elämälle ja läheisilleni. Haluanko suojata itseäni väärinkäsityksiltä tai toisinajattelijoilta. Vai haluanko uskoa edelleen, että kaikella on tarkoituksensa ja sananvapaus on olemassa.
Sen aika näyttää, onko tällä blogilla enää tulevaisuutta, tarkoitusta tai kykeneekö se kasvamaan uutta alkuaan. Tarve kirjoittaa ei ole kadonnut, ehkä minä naivisti vielä uskon, että minulla on jotakin sanottavaa, että sanoillani voisi vieläkin olla jokin tarkoitus ja niillä olisi jollekin jotakin annettavaa.
Katsotaan, mahdollisuus on olemassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kirjoittaminen on rentouttavaa, mutta minullakin on hakusessa, miten sen voisi valjastaa täyteen tehoon. Tuntuu, että bloggaus on yhtä aikaa mukavaa ja rasittavaa. Ehkä pitäisi olla jokin tietty aihe tai punainen lanka, mutta sitä antaa vaan tajunnanvirran ohjata ja sillon ei ole olemassa järjestystä.
Videobloggaus kiinnostaa ja minusta tuntuu, että sinä olisit elementissäsi web kameran takana YouTubessa. Et jää kovin helposti hiljaiseksi ja voisin kuvitella sinut luennoimassa tai pitämässä mitä tahansa esitelmää. :-)
Kiitoksia vain, vai en jää hiljaiseksi:). No täytyy myöntää, että luennoidessa olen nykyisin elementissäni. Lupaan miettiä asiaa, mutta nyt ei oikein tunnu olevan sanottavaa. Ehkä joku meditaatio voisi olla kivakin tehdä. Simppeli, mutta tehokas.
Todellakin jokin punainen lanka olisi hyvä olla. Aikoinaan oli helppo pitää päiväkirjaa terveydestään, nyt se ei oikein enää tunnu oikealta tavalta. Enkä oikein jaksa avointa tilitystä elämästäkään. Silti aina on paljon sanottavaa.
Lähetä kommentti