Elämä kulkee aina eteenpäin

Huolimatta siitä kuinka me itse siihen suhtaudumme, huolimatta siitä miten elämämme elämme. Kuuntelemmeko itseämme, toiveitamme, unelmiamme vai tyydymmekö kulkemaan elämämme päivä kerrallaan, sellaisena kuin se meille tarjotaan.

Niin, kun katsot ympärillesi mitä näet. Ovatko ne seinät, jotka näet sinulle oikeat, onko sinulla suunta johon kulkea. Oletko itse valinnut tiesi tietoisesti vai oletko ajelehtinut, tarttunut ensimmäiseen tilaisuuteen, joka avautuu tai mennyt toisten toiveiden mukaan? Mikä elämässäsi on sinun omaasi, mikä toisen valitsemaa? Toimitko juuri siten, miten haluat vai oletko sidottu johonkin, joka sinua ei palvele?

Ne ovat asioita, jotka unohtuu helposti, kuljetaan omien realiteettien mukaan, perhettä, toisia ihmisiä ajatellen ja kadotetaan se ihminen, joka sisällä elää.

Ja toisaalta, jos elää vain unelmissa, haaveilee, on tyytymätön elämä siltikin kulkee eteenpäin. Aika kuluu ja pian sitä huomaa, että ajatellen vain tulevaa tai vielä pahempaa mennyttä sitä menettää paljon suurempaa. Tämän ajan, tämän hetken.

Siksi ainoa tapa, jonka minä elämältä ymmärrän on elää tätä hetkeä, menneisyydestä oppien ja tulevaisuutta suunnitellen. Vaikka tässä hetkessä ei olekaan kaikkea sitä, mitä toivoo, vaikka se ei ole sitä mitä haluaa se on kuitenkin ainoa mitä meillä on. Ainoa mikä merkitsee. Sillä se on todellisuutta. Ei ole yhdentekevää miten elämänsä elää, ei ole yhdentekevää mitä elämässään kantaa mukana eikä taatusti ole yhdentekevää, miten elämäänsä suhtautuu.

Moni asia voisi olla toisin, mutta tärkein asia on nähdä ne asiat, mitkä ovat oikein, vahvistaa niitä ja etsiä niiden asioiden ympärille hyvä elämä itselleen. Elämä missä on hyvä elää, elämä, missä tuntee itsensä onnelliseksi. Ja siinä samassa muistaa, että onnellisuus on vain mielentila, onnellisuus on valinta, joka ei ole riippuvainen ulkoisista puitteista. Onnellisuus on tila, joka on mahdollista aina, kunhan vain ymmärtää, että materialistisuus, ulkoiset tilat ovat onnellisuudelle merkityksettömiä.