Sain eilen suruviestin, ystäväni mies kuoli. Kuuntelin ja lohdutin häntä ja samanaikaisesti mietin omia kokemuksiani, sitä minkälaiseen muutokseen ystäväni joutuu. Kuinka hänet pysäytettiin ja kaikki väistämättä muuttuu. Olen niin kovin pahoillani hänen puolestaan.
Mutta sellaista se on, elämä. Arvaamatonta, yllättävää. Joskus hyvällä tavalla, joskus huonolla. Joskus me saamme itse valita elämämme kulun, mutta joskus kaikki vain muuttuu ja siihen on vain sopeuduttava.
Muutoksen edessä ihminen on valintojen edessä, mitä elämältä todella haluaa, mihin suuntaan kulkea ja mikä elämässä on aitoa ja hyvää, mikä vääristynyttä tai aikansa elänyttä. Joskus näkymä on karukin, en sano, että ihminen tekisi koskaan vääriä päätöksiä, huonoja ehkä, mutta niilläkin on tarkoituksensa. Mutta vaikka elämässä jotkut asiat ovatkin palvelleet hyvin niin palveleeko ne enää samaa tarkoitusta. Onko niillä uusi merkitys vai ovatko ne painolastia, joka heikentää ja hidastaa? Mikä elämässä on hyvää ja tarkoituksenmukaista, mistä olisi hyvä päästä eroon?
Ystäväni tragedia pysäytti minut miettimään omaa elämääni, omia kokemuksia ja tätä muutoksen hetkeä, jota itsekin elän. Se tekee turvattomaksi, varovaiseksi ja tällä hetkellä joudun keskittymään arkeen, jokapäiväiseen elämään, opettelemaan asiat uudestaan. Se vie voimavaroja moneltakin asialta, jota ehkä haluaisin tehdä, mutta nyt vain on oltava itsekäs ja saatava oma ja lapsien elämä kuntoon. Niin moni asia on vuoden aikana muuttunut, minä olen muuttunut. Olen tehnyt virheitä, olen maksanut niistä oppirahani ja olen oppinut. Prosessi on ollut valtaisa, opettavainen ja hyväksi minulle vaikka tämän tien olisi voinut helpomminkin kulkea.
Ja silti aavistelen, että paljon on vielä edessä, paljon on avautumassa ja paljon tulee tapahtumaan. Mutta niin on tarkoitus, niin itse haluan ja niin on hyvä. Tälläisenä elämä ei voi jatkua, tämä on välivaihetta kaikelta osin. Seuraavat askeleet on vain harkittava tarkkaan. On mietittävä, mitä elämältä haluaa, minkälainen ihminen haluan olla.
keskiviikko, 2. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti