Pieniä ajatuksia

Viime päivät ovat olleet haastavia. Tuntui, että elämästä puuttui jotakin oleellista ja se miten elämääni elin ei tuntunut minun elämältäni. Siltä, jota haluan elää. Oli asioita, jotka aiheuttivat stressiä ja tuntui, että minut oli ahdettu nurkkaan. Yritin muuttaa tapojani, yritin korjata virheitäni ja mitä enemmän yritin sitä vähemmän minulla oli voimaa tehdä yhtään mitään. Olin liiankin tutussa kierteessä ja pelkäsin, että sairastuisin.

Sitä kai osittain teinkin ja ainoa vaihtoehto oli katkaista kierre kokonaan. Irtisanoutua elämässä kaikista niistä sopimuksista, jotka eivät palvelleet hyvinvointiani ja omistautua itselleni. Ja valitettavasti, kun alan toimimaan olen äärimmäisen perusteellinen, kaikki tai ei mitään ihminen. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Päädyin keskittymään vain itseeni, tutustumaan siihen ihmiseen, joka todellisuudessa olen, mitä todella haluan ja mitä elämältäni haluan. Mutta ennenkuin voin siihen työhön ryhtyä on saatava itsensä kuntoon. Elämänsä tasapainoon, elintapansa kuntoon, eliminoitua stressiä aiheuttavat tekijät. Sitä työtä olen näinä päivinä etenkin tänään tehnyt. Samalla olen yrittänyt rakentaa kodistani paikkaa, jossa viihdyn, jossa on hyvä olla.

Makuuhuoneeni sain jo kuntoon, kaapit siivottua, pöydät järjesteltyä. Ajattelin, että pienillä asioilla saisin muutosta elämääni, saisin jotakin uutta vaikka se olisikin vain esteettistä. Ehkä sillä tuntisin oloni kotoisaksi ja ehkä sillä saisin uskoa elämään.

Suurin muutos on kuitenkin sisälläni, olen jälleen kirjoittanut paljon ja kanavoinut itselleni. Se on ainoa keino meditoinnin lisäksi saada selkeyttä asioihin, saada tasapainoa elämääni. Tunnen oloni hieman turvattomaksi, joka on sinäänsä aivan typerää, todellisuudessa olen täysin suojassa, ohjauksessa ja nyt on kaikki hyvin. Elän tätä hetkeä, tekemättä suunnitelmia tulevaan, ajattelematta mitä minä haluan työltäni, mitä haluan elämältäni. En ole valmis vielä ajattelemaan moisia asioita.

Olen uuden ja vanhan risteyksessä. Mennyt on mennyttä, nyt luon nahkani uudelleen ja jotenkin en koe olevani vielä riittävän vahva määritellääkseni sitä, mitä haluan. Ensin on saatava ympäristö kuntoon, saatava hieman luottamusta elämään. Rytmiä, tasapainoisuutta kaiken stressin jälkeen. Ehkä sen jälkeen olen valmis pohtimaan mitä todellisuudessa tulevaisuudeltani haluan.

Omituista ajatella, että en vieläkään sitä tiedä. Mutta nyt on aika ottaa selvää. Entiseenkään malliin en voinut enää jatkaa. Se oli mahdoton tie. Olen lukenut paljon kirjoittamisen lisäksi. Lukenut kirjaa Pois tuskasta, siinä on ollut paljon asioita, jotka ovat kolahtaneet, jotka ovat koskettaneet. Niin paljon, kuin itsetutkiskelua olenkin harrastanut jälleen on sen aika ja kun tarve on, on vain tehtävä niin, miltä sisimmässään tuntuu. Samoin olen lukenut erästä toista itsetuntemus kirjaa, toivon niiden antavan minulle tarvittavia vastauksia.

Tärkeimmät vastaukset saan kuitenkin itseltäni, kirjoittamalla. On hyvä huomata, kuinka jälleen kykenen lohduttamaan itseäni ja toisaalta kuinka saan tukea ja turvaa sisimmästäni. En koe olevani yksin vaikka kuljen tätä tietä yksin. Silti ajoittain olen yksinäinen ja ehkä hieman surullinenkin. Se on vain sallittava. Ajateltava, että ne ovat tunteita, jotka pohjautuvat epävarmuuteen, pohjautuvat siihen, että käsittelen aika rankkoja asioita, yritän nousta omasta pienestä suonsilmäkkeestäni ja saada elämäni tasapainoon tilanteessa, jossa työstä ei ole tietoa, jossa tulevaisuus on avoin.

Mutta irtaantuessa tulee luoda uutta. Ilmoittauduin Via akatemian Raja-jooga kurssille, joka perustuu positiiviseen ajatteluun, säännölliseen meditaatioon ja mantroihin. Kurssin voi suorittaa kotona ja tapasin sunnuntaina tuon vetäjän ja uskon, että se antaa elämälläni jotakin sisältöä, se vahvistaa ja luo omaa tietään.

Sillä olen aiemminkin tehnyt saman virheen, mihin tälläkin kertaa lankesin, unohdin itseni, unohdin, että minun tulee hoitaa itseäni. En kirjoittanut, en meditoinut, söin huonosti ja epäsäännöllisesti, laiminlöin kodin merkityksen. Nyt on aika korjata suuntansa. Aika keskittyä omaan hyvinvointiin. Sillä uskon Ishayoiden tavoin siihen, että ihmisen on tärkeintä itse voida hyvin, kun ihminen on tasapainossa sielunsa kanssa se heijastuu myös lähiympäristöön todella voimallisella tavoin. Auttamalla itseään auttaa parhaiten myös toisiaan.

Tämä on minun tieni, minun etsikkoaikaani ja toivon todella, että tällä kertaa jaksan kulkea tieni loppuun asti. Nyt muutan ympäristöni ja elintapani olemaan sopusoinnussa itseni kanssa. Silloin uskon voivani hyvin. Kysyin tänään itseltäni mitä tuo tarkoittaa, minkälaista elämää tuolloin viettäisin ja sain vastaukseksi itseltäni, että tärkeintä on, että hyväksyn itse tuon elämäntavan, olen sinut sen kanssa ja voin hyvin siinä, toki on kunnioitettava kehoaan syömällä terveellisesti ja liikkumalla, mutta todellisuudessa jokaisella on omanlainen tapansa elää ja tärkeintä on, että sydämestään voi sanoa elämäntavan sopivan itselleen.

Niin yksinkertaista se on ja silti se on niin haastavaa, on haastavaa tietää mitä haluaa, missä olotilassa on hyvä olla. Mitä asioita elämässään haluaa, mitkä ovat tärkeitä oman hyvinvoinnin kannalta, mutta toisaalta kuinka niitä toteuttaa ja samalla kykenee elämään taloudellisesti yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Siinä on haasteita, joihin etsin omalta osaltani vastauksia myöhemmin.