Pysäyttäviä ajatuksia

Joskus joku jossakin sanoo sinulle ajatuksen, joka on tuttu, jonka tiedät jo aikaisemmin, mutta juuri siinä hetkessä se kolahtaa. Nämä ovat hetkiä, jolloin on hyvä pysähtyä, miettiä, miksi. Mitä puhuttelevaa toinen kertoi, mikä siinä viestissä ilmentää sellaista, mikä omassa elämässä on tärkeää, mikä on oleellista ymmärtää.

Minut pysäytti pari päivää eräs facebook-viesti, jonka sanoma kuului seuraavalla tavalla: Elämässä on monenmoista tapahtumaa ja ne voivat luoda tuskaa tai iloa, tämä on kuitenkin meidän päätettävissä, vastaanotammeko tuskan, vaiko ilon, annammeko kärsimykselle luvan, vai avaudummeko syleilemään rakkautta. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tapahtumia, on vain kokemuksia, mitkä itse määritämme.

Tähän hetkeen se luonnistui erittäin hyvin, nimittäin toimin neljä vuotta yrittäjänä, tein töitä, joissa sydämeni ei ollut täysin mukana, minulla ei riittänyt voimavaroja hallita yrittäjyyttä, markkinointia, rahaliikennettä. Koko tuon neljän vuoden ajan olin ristiriidassa. Yrittäjyys oli minulle idealogi, ihanne tapatoimia, mutta jostain syystä en ollut siihen valmis, se ei toiminut. Siinä vuosien varrella alkuperäisen yritystoiminnan rinnalle syntyi uudenlaista toimintaa, uudenlainen asiakaskunta. Hyvin nopeallakin tavalla, nautin tuosta työstä, rakastin sitä. Mutta tuossa työssä oli paljon, jota en ymmärtänyt, en kokenut hallitsevani työtä ja se ahdisti.

Loppuviimein viime viikolla päätin, että nyt riittää, irtaannuin yrittäjyydestä, astuin tyhjän askeleen eteenpäin ja annoin elämän ohjata. Se askel on tuottanut paljon epävarmuutta, paljon vienyt voimia. Vaikka oli vaikeaa ja raskasta irtaantua itselleen sopimattomasta työskentelymuodosta se oli huojentavaa. Nyt vain on aika psyykata itsensä luottamaan tulevaan, katsomaan mikä on tärkeintä ja antaa anteeksi epäonnistuminen. Elämä vie eteenpäin ja muuttuu. Ihmisen on muututtava sen mukana.

Ainoa, jota voi kuulla on sydämen ääni, mutta joskus sitä on vaikea kuunnella. Joskus mieli on voimakas, se muodostaa pelkoja ja vääristää niin liiallisesti itseensä luottaen tai samalla itseään sabotoiden. Mutta uskon, että on olemassa tapa kuulla itseään puhtaasti, antautua ohjaukselle ja sivuuttaa mielen muodostamat ansat.

Itse opin kuuntelemaan itseäni paremmin kirjoitustekniikan avulla, kirjoittamalla itselleni kirjeitä. Minulla se toimii hyvin, paremmin kuin sisäiset keskustelut. Mutta olen aina kirjoittanut, pienestä pitäen. Kirjoittamalla saan yhteyden itseeni, selkiinnytän ajatukseni ja löydän ratkaisuja. Saan vastauksia asioihin, jotka mieltäni painavat. Minä luotan kirjoituksiini, sillä näillä teksteillä en yritä vaikuttaa ihmisiin, en muuttaa toisen mielipidettä, opettaa, minä vain kirjoitan. Ja luotan ohjaukseeni, se on minun parhaakseni, kulkee rakkaudessa.

Tästä esimerkkinä erään tekstin.

"
Älä pelkää tulevaa, ihmisen elämä kulkee aina eteenpäin, sinä olet se, joka määrittelee suunnan, kuinka toimit, mitä haluat ovat avainasioita elämässäsi. Pydähdy, tarkkaile sydäntäsi, katso kokonaisuutta. Mikä on hyväksi sinulle nyt, mihin suuntaan on hyvä kulkea. Ei elämän tarvitse olla kamppailua, se voi olla luottamuksellista, hyvää ja helppoa. Valitsit taistelijan tien, luovu siitä, se on mennyttä. Nyt katso itseäsi ja tunnista itsesi, olet sovitteleva, analyyttinen persoona. Mihin tiesi johtaa on se mihin annat itsellesi luvan. Rakasta itseäsi ja arvosta, silloin muut ihmiset näkevät arvosi. Opasta ja ohjaa niin itseäsi kuin läheisiäsi. Avaimet ovat käsissäsi, sinä päätät käytätkö niitä. Minkä avaimen valitset.

Ja kun mietin, mitä tuo teksti minulle voisi antaa, mikä sen sanoma on. Jos aiemman sanoma oli katsoa tapahtumia analyyttisesti, arvostelematta onko tekoni merkki epäonnistumisesta niin tämä viesti, vahvistaa ajatuksiani. Yrittää opastaa minut armollisempaan elämään ja pysähtymään miettimään, mitä elämältäni todella haluan, mikä on minulle luontaista ja helppoa. Mikä palvelee tässä hetkessä parhaiten. Se muistuttaa minua kuuntelemaan ja analysoimaan itseäni tarkemmin, valitsemaan. Sillä uskon, että meidän tulee tietää mitä haluamme, olla sinut olemuksemme kanssa ja silloin, kun kuljemme tuota tietä asiat ovat helpommin saavutettavissa.

Niin valinta on meidän, me olemme oman elämämme tuomareita. Kysymys vain kuuluu, mitä minä haluan nyt, mihin suuntaan minä kuljen ja mitä minä uskon itsestäni. Mitkä elementit elämässäni ovat elämisen arvoisia, mitkä tuottavat tuskaa, mikä on oleellista ja kannattavaa. Toisaalta minkä edestä kannattaa taistella, mitkä ovat tarpeellisia kokemuksia käydä läpi, mitkä ovat virheellisen ajatusmallin tuottamia vääristyneitä tapoja, jotka satuttavat meitä. Mitä minä elämässäni haluan, mihin olen valmis ja mihin suuntaan kuljen.

Ne ovat vastauksia, joita parhaillani selvitän.